21. tammikuuta 2020

200 PÄIVÄÄ HÄIHIN

Aika menee niin nopeasti. 200 päivää tarkoittaa vähän reilua 6 kuukautta! Vaikea kuvitella, että vielä 2 vuotta sitten oltiin vasta kihlauduttu eikä hääpäivästä ollut tietoakaan.

Olin viikonloppuna maistelemassa mahdollisia häätarjottavia juhlapaikallamme, erityisesti niitä makeita tarjottavia. He siis järjestivät kakkubuffetin, johon kutsuttiin tulevan kesän hääparit ja muita asiakkaita maistamaan heidän suosituimpia kakkuja ja leivoksia. Tapahtuman on tarkoitus korvata niin kutsuttu perinteinen "tasting". Mie, sokerihiiri, olin tietenkin innoissani kaikesta makeasta, mutta myös siitä, että pääsin pitkästä aikaa fiilistelemään meidän hääjuhlapaikkaa.




Hääpukuni tuli viime viikolla ja se on nyt minulla kotona. Älkää huoliko, se on pukupussissa, jotta Olli ei näe sitä. Ellei hän mene varta vasten kurkkimaan. Koska nyt ompelijoilla on ruuhkaa tulevien vanhojen tanssien takia, niin pääsen hääpukuni kanssa ompelijalle vasta 18.2. Ajattelin muutaman muutoksen teettää pukuun, mutta niistä myöhemmin lisää.



Hääsuunnitelmat sujuvat tällä hetkellä hyvin paljon omalla painollaan. Tällä hetkellä ei ole mitään akuuttia tehtävää eikä millään ole suurempaa kiirettä. Pari pientä hankintaa olen tehnyt: autoon hääkoristeita, Ollin kenkien pohjiin hauskat "Game Over" - tarrat ja saippuakuplia puhallettavaksi, kun poistumme kirkosta.

Seuraavaksi aiomme pitää hääpalaverin juhlapaikan kanssa, varata papin ja ehkä suunnitella hääpäivän aikataulua. Mutta kuten aikaisemmin sanoin, tällä hetkellä millään ei ole mitään akuuttia kiirettä.

15. tammikuuta 2020

ARVAA HÄÄPUKUNI

Törmäsin tällaiseen morsiusjuhlan peliin, jossa voi piirtää ja arvata morsiamen hääpuvun! Tämä kuulosti niin kivalta, että ajattelin jakaa sen tänne bloginkin puolelle (laitoin jo Instagramiin). Jos ei itsellä niin innosta alkaa piirtelemään, niin pyydä perheen pienempiä 😊 



- Tulosta kuva tai tallenna se koneellesi.
- Vapauta mielikuvituksesi ja piirrä mallille hääpuku.
Tietokoneella voi käyttää esimerkiksi Paint-ohjelmaa. 
- Jaa lopputulos minulle sähköpostitse tiaineve@gmail.com.
Luvallasi jaan sen tänne ja myös blogin Facebook-sivuille ja Instagramiin.

2. tammikuuta 2020

OLEN EHDOLLA VUODEN HÄÄBLOGIKSI!


Siis minä?! Tämä minun blogi on ehdolla vuoden hääblogiksi?! Aivan uskomatonta. Olen niin kiitollinen. 

Minulla on paha tapa vertailla itseäni muihin ja ehkä sen takia en ikinä uskonut blogini pääsevän mihinkään tällaiseen. Minulla ei ole hienoja kuvia tai koodaustaitoja. Hyvä, että osaan edes Bloggeria käyttää. Mutta ne eivät olleet minulle tärkeitä, kun aloitin bloggaamisen 2018. Halusin vain kirjoittaa, sanoa sanottavani. Sitä haluan edelleen.

Nyt pyydän teiltä, rakkaat seuraajat ja lukijat, että käytte äänestämässä blogiani loppuun asti. Äänestysaikaa on 13.1.2020 klo 12.00 asti. Voit äänestää menemällä Love Me Do - sivuille klikkaamalla blogin oikeassa reunassa olevaa banneria (samanlainen, kuin yllä oleva kuva). 

Kiitän tuestasi

31. joulukuuta 2019

HÄÄKUTSUT

Kutsut lähti tällä viikolla vuodenvaihteen kunniaksi liikenteeseen ja tällaiset niistä tuli:


Tilasin koko setin Wishistä. Setti sisälsi juuttinarua, korttipohjat, sisäpuolen paperit, kirjekuoret ja nuo lipukkeet, joihin kirjoitin meidän häiden häshtägin.


Kirjekuoret olivat simppelit valkoiset ja mitoitettu just eikä elkein valmiille kortille. Jäin kaipaamaan jonkinlaista kiinnityspintaa, sillä minun piti sulkea kirjekuoret liimaamalla ja / tai teipillä. Lohduttauduin sillä, että eihän kukaan kuitenkaan säästä kutsujen kirjekuoria.


Tämän kortin askartelin itse eikä se kuulunut settiin. Runon olen myös kirjoittanut itse. Inspiraation sain joskus jostain samantapaisesta, mutta muutin tekstin meille sopivaksi.


Kutsuteksti on perinteisesti tehty Wordilla, tulostettu, revitty reunat (koska ei ollut kuviosaksia) ja liimattu paikoilleen. Kutsutekstiin en alkanut runoilemaan (yritin kyllä), koska oli vaikea saada jo pelkästään teksti asianmukaiseksi, mutta yksinkertaiseksi ja että kaiken saa mahdutettua A5-kokoiselle paperille.

Olen supertyytyväinen meidän kutsuihin! Ne kuvastavat kauniisti häiden teemaa ja värimaailmaa. Yllätyin myös siitä, kuinka kiva näitä oli tehdä! Kutsuja tehtiin 28 kpl ja askartelut suoritettiin pienissä erissä aina, kun inspis iski. Joskus jaksoi tehdä vain pari ja joskus jaksoi tehdä yli tunnin. Kannustan muitakin hääpareja tekemään kutsut itse, jos tykkää vähänkin näperrellä ja askarella.

15. joulukuuta 2019

VUOSI 2019 TIIVISTETTYNÄ

Tein viime vuonnakin tällaisen samanlaisen postauksen, jossa summaan kuluneen vuodet highlightit ja mieleenpainuvimmat asiat. Tässä niitä olisi nyt vuodelta 2019:
  • HELSINGIN (SuPer-) REISSUT
    Niitä tuli tänä vuonna tehtyä kaiken kaikkiaan kolme! Kouluttauduin, verkostoiduin ja sain lisää kavereita joka puolelta Suomea.

  • HÄÄHANKINNATVihkisormus, iso osa koristeista, hääpuku, kutsut tehty, vieraskirja, kirkko varattu, häämatka varattu...

  • MINUSTA TULI TUPLAKUMMI
    Ystäväni, jonka esikoiselle olen myös kummi, pyysi minua myös toiselle lapselleen kummiksi. Hän syntyi heinäkuussa
    💕
  • PÄÄSIN OPISKELEMAAN
    Pääsin Lapin ammattikorkeakouluun opiskelemaan sairaanhoitajaksi! Opiskelen siis työn ohessa monimuotona. Ja koulu alkaa ihan muutaman viikon päästä 😵
  • SAIN KOKEILLA ERILAISTA TYÖTÄ
    Tietäjät tietää...
Ollin ja koirien kans ulkoilemassa

  • INNOSTUIN TREENAAMISESTA
    Ja sitten se innostus vain katosi. Olin niin väsynyt monella tavalla monesta eri syistä, niin kuntosalille menokin alkoi tuntua pakkopullalta ja siltä, etten tee sitä enää itseni vuoksi. Mutta nyt viime aikoina olen alkanut kaipaamaan salille menemistä
    😏 ja pakkohan tässä on alkaa jotain tekemään, kun Arctic Challenge lähenee kuukausi kuukaudelta.
Naturelli

Ihanaa tulevaa vuotta 2020!

8. joulukuuta 2019

VARATTIIN HÄÄMATKA

Meidän häihin on tasan 8 kuukautta ja me varattiin tällä viikolla häämatka! Me lähdetään viikoksi Kreikkaan, Párgaan.

Kuva Aurinkomatkojen sivuilta

Meillähän on ollut vähän vääntöä kohteesta lähes kihlauksesta asti, koska Olli halusi lähteä jonnekin todella kauas (Sri Lankaan tai Malediiveille) ja olla siellä 2-3 viikkoa. Mie taas halusin pysytellä Euroopan alueella ja olla korkeintaan 10 päivää reissussa. Me ollaan sittemmin aika ajoin selattu eri kohteiden tietoja ja hintoja, mutta aina ollut joku mutta. 

Nyt sitten Aurinkomatkojen sivuilla seikkailtuamme kohdalle osui Párga ja se vain näytti ja kuulosti heti hyvältä eikä hintakaan ollut paha. Olimme varautuneet häämatkan budjetin olevan ~2000 euron kieppeillä, riippuen matkan ajankohdasta, ja kun olimme tehneet varauksen (sis. Majoituksen ja lennot), niin budjetti alittui reilusti. Siihen päälle vielä matkat Rovaniemeltä Helsinkiin ja takaisin, niin silti alitimme budjetin. Eli syömisiin, elämyksiin ja tuliaisiin jäi kivasti vielä rahaa 😉

Kuva Aurinkomatkojen sivuilta

Párga on kuulemma matkakohteena todella ihana. Siellä käyneet ovat kehuneet sen pikku kaupungin tunnelmaa, ravintoloita ja retkimahdollisuuksia. Se on sekä perheiden että pariskuntien mieleen. Me majoitumme Adams Hotel-nimisessä pienessä hotellissa.

Tuntuu siltä, että odotan tuota matkaa kohta enemmän, kuin itse häitä, koska en ole ollut ulkomailla 15 vuoteen! Enkä laske Haaparantaa ulkomaanmatkaksi. Olen siis käynyt viimeksi 12-vuotiaana Espanjassa ja 13-vuotiaana Italiassa perheen kanssa. Nekin matkat taisivat olla Aurinkomatkojen kautta.

Ja koska minä olen minä ja rakastan organisointia, niin varasin heti samalta istumalta meille meno-paluu lennot Rovaniemeltä Helsinkiin, majoituksen Helsinki-Vantaalle yöksi ennen Kreikan lentoa (lento lähtee aamulla 07.05), tarkistin matkavakuutukset, laitoin matkan kaikkiin mahdollisiin kalentereihin ja almanakkoihin ylös ja tein matkailmoituksen. Tättärää. Eli kaikki on lähtöä vaille valmista. Ollin pitää vain uusia passi ja isompi matkalaukku pitää hankkia, jos meinataan yhteisellä pärjätä viikko.

Kaikkia vinkkejä ja suositteluja Párgaan liittyen otetaan vastaan.
Missä kannattaa käydä? Missä on parhammait ruuat?

7. marraskuuta 2019

TATUOINNIT MORSIAMELLA

Olin tässä noin kuukausi takaperin Helsingissä töiden puolesta ja yhtenä päivänä minulla oli omaa aikaa sen verran, että kävin kiertelemässä kauppoja ennen kuin piti lähteä lentokentälle paluulennolle. Eksyin huomaamattani erääseen hääliikkeeseen, jossa oli suurimmaksi osaksi hääpukuja. Ajattelin, että käyn vain kiertelemässä ja katsomassa asusteita, kun puku mulla on jo on.

Pian liikkeen asiakaspalvelija tuli kysymään voiko hän auttaa. Kerroin hänelle, että kiertelin kaupunkia ja löysin liikkeen sattumalta ja että ajattelin tulla katsomaan löytäisinkö joitain asusteita hääpukuuni ja samalla näytin hänelle kuvan hääpuvustani. Olin mielessäni siis ajattelut vyötä, koruja, hiuskoristeita ym.

Myyjä katsoi kuvaa hääpuvustani ja sanoi:
   - "No huntuhan ainakin peittäisi tuon sinun selässä olevan tatuoinnin. Ja sen voi levittää niin, että se peittää tuon sinun käsivarrenkin (jossa on myös tatuointi)".

Vanha kuva vuodelta 2012, mutta tässä näkyy hyvin molemmat tatskat.

Menin kommentista hämilleni, koska 

a) En ollut sanonut, että haluaisin peittää tatuointini.
b) En halua peittää tatuointejani.
Vastasin hänelle vähän naurahtaen, ettei minulle tule huntua. En ole koskaan halunnut huntua. Siitäkö hän vasta järkyttyikin:
   - "Miksi? Se on sinun oikeus ja velvollisuus morsiamena pitää huntua. Sinä tulet katumaan sitä jälkeenpäin" ja sitten hän alkoi kertomaan hunnun käytön historiasta ja mitä sen käyttö kuvastaa. Tässä vaiheessa minun ilme oli varmasti näkemisen arvoinen, koska olin samaan aikaan todella hämmentynyt, vähän jo loukkaantunut ja hän ei antanut suunvuoroa. Yritin toistaa hänelle, etten halua huntua enkä halua peittää tatuointejani.

Kun huomasin, ettei myyjä anna asiassa periksi eikä kuuntele minua, niin aloin ottamaan askelia ulko-ovea kohti. Silloin hän ilmeisesti vasta ymmärsi, etten minäkään anna periksi. Silloin hän vaihtoi aivan lennosta puheenaiheen, niin kuin äskeistä ei olisi koskaan tapahtunutkaan, ja alkoi esitellä liikkeen koruja. Olin jo oven kahvassa kiinni, kun hän vielä, ihan kuin todetakseen itselleen, sanoi:
   - "Niin no kai ne tatuoinnit on tätä päivää". 
Naurahdin, sanoin "Juu kiitti (mistä?) hei hei" ja lähdin.



Olin todella tuohtunut ja olen edelleen, kun muistelen tätä. Jälkeenpäin ajateltuna minun olisi pitänyt sanoa hänelle, että tämä ei ole hyvää asiakaspalvelua, kun et edes kuuntele asiakasta. Nyt hän ei välttämättä tiedä tehneensä väärin. Itsekin asiakaspalvelutyössä olleena haluaisin kuulla, jos olen toiminut väärin, saada mahdollisuus korjata asia ja oppia siitä.

Tällaisissa erikoisliikkeissä, ja esimerkiksi kampaajalla, luotan mielelläni ammattilaisten näkemyksiin ja osaamiseen, mutta pitää myös asiakaspalvelijan osata kuunnella asiakasta ja esittää kysymyksiä, joiden avulla päästään yhteisymmärrykseen ja asiakas on tyytyväinen. Kyseinen vanhempi naishenkilö, joka minua palveli, on varmasti tehnyt pitkän uran alalla, mutta mie olen sitä mieltä, että olkoot kuinka ammattilainen tahansa, niin se ei anna hänelle oikeutta sanoa asiakkaalle, tulevalle morsiamelle, miltä tämän pitäisi hänen mielestään hääpäivänä näyttää.

3. marraskuuta 2019

ELOSSA OLLAAN

Kaamos ja nykyinen työtahti alkaa vaikuttaa minuunkin, joka yleensä nautin takoa montaa rautaa kerralla ja pienen paineen alla tunnen olevani voittamaton. Nyt myönnän tämän syksyn vaatineen veronsa ja blogi on kärsinyt eniten. En ole jaksanut kirjoittaa saati mainostaa yhtä ahkerasti, mitä olen ruukannut.

Toinen asia, mikä on myös kärsinyt, on treenaaminen. Käytin satoja euroja personal trainerin apuun ja nyt syksyllä, kun piti aloittaa rankempi ja tavoitteellisempi treenaaminen, niin motivaatio katosi kokonaan. Olen kyllä käynyt salilla, mutta en läheskään niin paljon, kuin pt:n kanssa suunniteltiin. Oman jaksamisen ja psyykkisen hyvinvoinnin takia olen joutunut ottamaan treenaamisessa askeleen (ellei parikin) taaksepäin. 

Onhan tässä ollutkin lyhyen ajan sisällä kaikkea niin työ- kuin henkilökohtaisessa elämässä, hyvää ja huonoa, ja sillä perustelenkin itselle tämän hetkisen olotilan ja väsymyksen. Olen pari kertaa pysähtynyt katsomaan tilannetta ulkopuolisen silmin ja todennut, että "Nyt on aika painaa jarrua. Koko ajan ei tarvitse jaksaa. Sullakin on oikeus olla välillä tekemättä mitään."



Joten tässä sitä nyt ollaan, pikku hiljaa yritän löytää taas kirjoittamisen ilon ja jakaa teille hääsuunnitelmien etenemistä ja muuta tähellistä. Otan ilolla vastaan postausehdotuksia ja vastailen kysymyksiin.

Ja hei, jouluun on enää 52 päivää 🎄

14. lokakuuta 2019

MINUSTA TULEE SAIRAANHOITAJA

Näin se on. Mie aloitan tammikuussa sairaanhoitajan opinnot. Työn ohessa, monimuoto-opintoina. Olen hakenut kouluun aikaisemminkin, ensimmäisen kerran 2013. Sen jälkeen olen hakenut myös sosionomiksi ja fysioterapeutiksi, mutta kun käyttöön tulivat esivalintakokeet, niin en päässyt enää edes pääsykokeisiin asti. Ja niin odotin tämänkin hakukerran menevän, kunnes työkaverini kertoi avoimesta ammattkorkeasta ja mitä se käytännössä vaatii. Miksi en ole kuullut tästä aikaisemmin?! Sain opiskelupaikan vuorokauden sisällä siitä, kun olin ensimmäistä kertaa kuullut koko asiasta.


Kuva lähihoitajan opintojen ajalta. 

Nyt minulla on opiskelupaikka, jota olen halunnut todella pitkään. Kuten sanoin, opiskelu tulee tapahtumaan työn ohessa ja häät ovat edelleen tulossa. Eli mikään ei tule sinänsä muuttumaan, mulla on vain yksi rauta lisää taottavana 😅

14. syyskuuta 2019

LÖYSIN HÄÄPUKUNI!

Keskiviikkona 11.9. heräsin ilman herätyskelloa 05.30 täysin virkeänä ja valmiina päivään. Tätä päivää olin odottanut, tästä päivästä olin haaveillut ja nyt se oli tänään. Menisin sovittamaan hääpukuja! 

Tämä hehkutus on tullut oikeasti vasta nyt jälkeenpäin, sillä tuona aamuna ja tuona päivänä mulla ei ollut minkäänlaisia tuntemuksia tai jännitystä. Se oli todella outoa, koska omasta hääpuvusta haaveilee pienestä asti ja kattoo Say Yes To The Dress - ohjelmaa vuosikausia. Ja nyt kun oli se oma hetki, niin se ei tuntunut yhtään siltä, mihin olin varautunut. Ei edes vielä silloin, kun sain ensimmäisen hääpuvun ylleni. Se tuntui siltä, että mulla oli vain joku nätti valkoinen mekko päällä.

Onneksi Morsiusateljee Katariinan myyjä tiesi paremmin. Hän näki ilmeestäni, että en tuntenut mitään. Silloin hän alkoi ehdottaa mekkoja, joita en olisi koskaan itse valinnut rekistä roikkuvista mekoista. Mutta ylläri, nehän näyttivät ihan eriltä päällä! Kun oikea malli alkoi löytyä, niin sitten alettiin niistä vaihtoehdoista etsiä oikeanlaisia yksityiskohtia. Halusin ehdottomasti pitsiä pukuuni. Aluksi olin myös sitä mieltä, että en halua kauheasti blingiä, koska häiden teema on niin luonnonläheinen, mutta kappas vain, rakastuin pukuun, jossa on (vähän) myös sitä. Silloin sain nk. "Se Oikea"-reaktion: En voinut lakata hymyilemästä, vapisin ja katsoin vain itseäni ja mekkoa peilistä. Kaasoni sanoi, että ilmeestäni näki, että nyt osui ja upposi.



Budjetti ylittyi reilusti, mistä mulla on kauhean huono omatunto varmasti vielä pitkään, mutta samaan aikaan rakastan hääpukuani enkä malta pukea sitä päälleni hääpäivänäni. Tunnen siinä itseni morsiameksi ja kauniiksi. Sitähän jokainen morsian haluaa? Haluaa katsoa vielä vuosienkin päästä hääkuviamme ajatellen "Dääm mie näytän hyvältä".